Jari yleisurheilijana Aloitin tammikuussa 2007 kauan suunnittelemani veteraaniyleisurheilun. Yleisurheilussa vetää puoleensa sen spiritualistinen kauneus, samoin kuin sen puritaaninen individualistisuus. Maksimaaliseen suoritukseen keskittyminen joskus monipäisenkin areenan polttopisteessä lähestyy uskonnollista kokemusta. Verryttelyn, venyttelyn ja varusteiden riisumisen hartaan munkkimainen rituaali huipentuu räjähtävillä pikamatkoilla kerrasta-poikki-latauksen orgastiseen purkuun ja toivottavasti kaulassa roikkuvaan veikeään helyyn.
|
Kisat tuovat samaan noidankattilaan eri-ikäisiä kohtalotovereita, joiden kanssa on rentouttavaa rupatella viimeisimmistä tekniikoista ja vammoista. Veteraaniurheilussa ei kannata ottaa itseään liian vakavasti: tärkeintä ei ole voitto vaan se, että jää eloon.
Veteraaniyleisurheilussa ikäluokat kootaan aina viidestä vuosikerrasta. Toisin sanoen joka vuosi ilmestyy nuorempia ja nopeampia kilpailijoita omaan sarjaan, joten haasteeseen on vastattava ankaralla, itseään piiskaavalla harjoittelulla.
Ratakierroksen hurmaa. Plakkarissani on M45-sarjassa kaikenvärisiä SM-mitaleita niin kolmiloikassa, 200 metrissä kuin eri viesteissä. Olen keskittynyt pikamatkoihin ja hyppyihin, mutta päälajini on ilman muuta 400 metriä. Edustan Helsingin Kisa-Veikkoja (HKV). |
|
Yllä maalikamerakuva Helsingin Eläintarhalta 25.6.08, jolloin juoksin 5-ottelujen yhteydessä 200 metriä.
Kuten näkyy, aikani oli 27.72.
|
