Jari kieli kahdessa poskessa
Suomennostöitäni on toistaiseksi kolme. Jostain syystä kaksi niistä on saksasta, vaikka se ei olekaan vahvin kieleni, mutta ei kielityöläinen haasteita pelkää. Kuusi vuotta Englannissa ovat avartaneet kielikorvaani, ja mielessäni onkin jokunen hyvä lisäkirja käännettäväksi, kunhan löydän kylliksi aikaa. Suomentaminen ei ole mitään kevyttä iltapuhdetta: kaikki kunnia ammattikääntäjille.
Canettin Avainkorvaan oli aikoinaan tartuttava pakon sanelemana: niin hyvää teosta ei voinut jättää julkaisematta.
Aisopoksen Faabelit on uusin suomennokseni. Olen aina rakastanut faabeleita, ja joulukuussa 2009 vihdoin tartuin haasteeseen. On aivan uskomatonta, että vasta nyt suomalaisille lukijoille on tarjota alkuperäisten, lapsille sokeroimattomien faabeleiden kattavaa, ns. "täydellistä" kokoelmaa.
Nietzschen Näin puhui Zarathustra on ollut aivan oma tapauksensa – suoranainen pakkomielle jo vuodesta 1993. Jo silloin tulin kääntäneeksi tekstiä yli Zarathustran esipuheen. Parempi silti, että homma jäi siihen: teos vaatii oman ikänsä ja kypsyytensä.
Uudelleen ryhdyin toimeen joulukuussa 2007. Työrupeama otti intensiiviset yhdeksän kuukautta, lomitta, vapaapäivittä; käytin Fritzin hullunkuriseen mielimyllyyn kaiken löytyvän ajan. Välillä usko oli loppua, mutta sinnikkyydellä ne kompastuskivet murretaan. Puurto jatkui kuin Dumbon höyryjunalla ylämäkeen. Teksti oli täynnä karikoita, joihin erikielisten laitosten kääntäjät näyttivät vaihtelevasti haksahtaneen (Hollo etunenässä), mutta oivallukset antoivat iloa ja taistelutarmoa kyntää sarka loppuun. Silti tuntui, että teoksen aforistisen luonteen vuoksi tekstiä olisi voinut hieroa vielä ikuisuuden.
Monista filosofeista poiketen Nietzsche halusi saada lukijansa nauramaan, oli kyse sitten ironiasta, satiirista tai parodiasta. Tyylitaituri taitoi tyylirikkonsa: hän leikki sanoilla ja monimielisyyksillä kuin arvaamattomasti lepatteleva perhonen – jolla on tuntosarvessaan moukari. Samalla hän kauhistutti sovinnaisimpia lukijoita iskemällä armotta heidän heikkoihin kohtiinsa ja tekopyhyyteensä. Kaikkea tätä sävytti tietty ilkikurisuus. Suomentajana olen tietenkin ottanut haasteen vastaan.
Päivän Zarathustra
Mutta kuin villisian kärsä repäisevät sanani sielunne perustukset auki; te tulette tuntemaan minut auranvantaana.
Sisimpänne kaikki salaisuudet tuodaan valoon; ja kun lojutte juurittuina ja murskattuina auringossa, myös valheenne erotellaan totuudestanne.
Nietzsche: Näin puhui Zarathustra, II osa, Hyveellisistä, s. 104, suomennos © Jari Tammi 2008
|
