Jari shakin lumoissa

 

Olen aina ollut hulluna shakkiin, varsinkin tuoreiden tomaattien kanssa. Toisinaan sitä on tullut pelattua enemmän, toisinaan vähemmän, mutta kaikkina aikoina aivan liian vähän. Pelimuodoista janottaa eniten pikashakki, jossa yhdistyvät peliäly, leikkimieli ja sorminäppäryys (sekä mielellään tanssikoreografinen tilantaju). Pidän Bobby Fischerin koulukunnan aggressiivisesta hyökkäyspelistä.

Vaikka aiemmin shakkitietokoneiden ja nyttemmin nettishakin pelaaminen ovat yleistyneet, itse suosin kasvokkain pelaamista: tosimiehet pelaavat tammea, mutta Tammi pelaa tosishakkia.

Shakissa on niin sotaisaa jylinää kuin hivuttavaa erotiikkaa (riippuen pelikumppanista). Shakki on kuin kuivan maan urheilukalastus: välillä pitää antaa siimaa, mutta koskaan ei saa menettää tempoa.

 


Shakki on lautapelien kuningas, pikashakki älypelien ping-pong.

TUTUSTU MYÖS:
Shakkiblogi
Nettishakin ystäville:
Chessworld.net ja Gameknot

 

Vuonna 1984 öljyväreillä maalaamani shakkipöytä on ollut kovassa pelikäytössä. Käytin sitä myös Pöytäkirja-romaanini (1993) kansikuvana (foto: Göran E:son Lindberg).