Jari fiktion kreivinä
Kirjoittaminen on toinen hengitykseni: lukijan ihon on pysyttävä kosteana sanojen hengityksestä. Ja kun sormet uppoavat tekstiin, ihon on tunnettava täydellä pinnallaan sen viileän lämmin liuku. Pintajännitys laukeaa, ja aalloista syntyvät tarinat.
Ensimmäisen romaanini kirjoitin 11-vuotiaana, eikä ammatinvalinnastani ole koskaan ollut epäselvyyttä. Ennen kuin täytin 18, käsikirjoituksia oli kasassa jo seitsemän. Sitten poltin ne. Ennen julkaistua esikoisteostani 1990 täysimittaisten romaanikäsikirjoitusteni määrä hipoi jo kahtakymmentä (titteleinä mm. Himalajan aivot, Menisis muurahainen, Hyvää yötä, Kun galaksi kuolee ja Nollakirja). Toisin sanoen opin huiman nuorena muodon ja kielen, mutta sisältö ja sanoma jäivät täysin omnipotentin kikkailun jalkoihin. Nuorempana tehtailin erityisen paljon myös pakinoita, laulunsanoja ja mainostekstejä.
1990-luvulla julkaisin hyvin erityyppisiä teoksia, joita jokaista arvostan omalla tavallaan. Tyyliskaala oli laaja: dekkariparodiasta Pikku prinssi -henkisiin pienoisromaaneihin. Jos jotain pitäisi suositella, niin eräällä tavalla kypsimpänä työnä on pidettävä Kuningasta ja narria (1991).
Tällä vuosituhannella kirjoittaminen on kirkastunut, kiitos Englannin-vuosieni 1996–2002, mutta harmillisesti tuo aivokääpä, vitsausten vitsaus ja verbaalinen kaatopaikka eli kiroguru on viime vuosina tallonut prosaistin varpaille, mitä jotkut pitänevät enemmän siunauksena kuin kirouksena.
Pääteokseni on ainakin työhönsä nähden Kalevan solki (2002), johon uhrasin valtavasti tutkimusta, suunnittelua, hiomista ja puurtamista kuuden vuoden ajan: valmis teos on – laajuudestaan huolimatta – oikeastaan vain jäävuoren huippu. Kalevalaakin enemmän se perustuu alkuperäisiin kalevalarunoihin ja itämerenmytologiaan, ja on täynnä tulkintoja ja viittauksia niihin. Kiitollisuudella olen pannut merkille, kuinka se kerää jatkuvasti lisää lukijoita – syvä kumarrus teille! Kalevan solki tulee toivottavasti saamaan vielä jatkoa.
Mutta myös Värisokeat (2003) avasi minussa tien – ja täysin toiseen suuntaan. Genrenä se edustaa maagista urbanismia. Tunnustan saaneeni aika lailla anglosaksisia vaikutteita yhdistäessäni teoksessani rakkaus- ja jännityselementtejä keskenään. Nythän se ei ole enää niin epätavallista.
Tällä hetkellä työn alla on lastenlorujen kokoelma.
|
