Jari jalkapalloilijana
Jalkapallo on uskonto, jonka ikuinen palvelija olen. Kärkihyökkääjänä missioni on tehdä tosi upeita maaleja. Vaikka eihän rökälemaaleissakaan mitään vikaa ole. Salainen aseeni on nopeus. Olen niin nopea, että tulen joskus oman varjoni taklaamaksi.
Pienestä pitäen keräsin jalkapallokirjoja (lukutoukka mikä lukutoukka) ja treenasin tuhansin toistoin eri tekniikoita, opettelin molempijalkaiseksi. Pelasin junnuna melkein aakkosten alkupäähän asti, kunnes jouduin tekemään vaikean valinnan: on luovuttava joko jalkapallosta tai kirjojen kirjoittamisesta, jos haluan jommassakummassa maailman parhaaksi. Luovuin jalkapallosta. Typerä valinta.
Raidoistaan leijona tunnetaan
Tein comebackin jalkapalloon FC Hongan (Espoo) raitapaidoissa vasta yli kolmekymppisenä – no, säästyinpä kaksikymppisen rasitusvammoilta ja pystyn edelleen juoksemaan kentällä kuin aropupu. Kevätkauden 1996 treenasin vielä kuulussa espoolaisessa ikämiesjoukkueessa Peippareissa ennen kuin emigroin perheineni Englantiin. Siellä olin vähällä joutua Chester Cityn riveihin, mutta en kuullut ajoissa ovikelloa. Muutettuani takaisin Suomeen 2002 tahkosin maaleja Turun Palloseuran vieläkin legendaarisemmissa raitapaidoissa (samalla numerolla kuin Johann Cruyff eli 14:llä). Viimeisin seurani oli niin ikään raitapaitainen Pampa Boys. Nyt pidän pientä taukoa keskittyessäni yleisurheiluun.
Ikämiesjalkapalloilun rinnalla ja sen jälkeen olen pelannut erilaisissa hyväntekeväisyysotteluissa. Nykyään edustan FC Kynää, Sitä ennen, kuten oheinen kuva todistaa, edustin turkulaista Sammakon joukkuetta (tak. oik.). Kuva on otettu Runo&Rumpu -tapahtuman yhteydessä pelatusta kynäilijöiden nelimaaottelusta Porvoossa 14.8.2004.
|
