Myytävänä ihmisiä 2

Kumpia sitten pitäisi valita kustantamoiden johtoon (kuten WSOY ja Tammi näinä päivinä miettivät), kirja- vai talousihmisiä?

Pitääkö tuohon edes vastata? Rekrytoisivat paremmin. Tai mullistakoot organisaationsa.

Todellinen kustantaja tietää, että rahan vuoksi tätä ei tehdä. Tätä tehdään rakkaudesta kirjaan, vaikka tappiolla. Tappiollakin sitä tehdään vain siksi, koska ei osata markkinoida.

Yleisesti ottaen olen skeptinen markkinointiväen kyvylle hallita ihmissuhdeasiat. Vedetään roolia vailla substanssia. Tuprutetaan fraseologiaa, jargonia, hötöä. Ei siinä saa kontaktia. Ja uskokaa pois, kustannusalan markkinointiväki on samanlaista kuin muidenkin alojen markkinointiväki. Kirjailijoita pidetään vain taivaanrannanmaalareina, tekstinlatojina, välttämättömänä pahana. Heidät unohdetaan heti, kun kirjalla on kansi, jota myydä.

On turha selittää resurssipulasta. Kirjailijoita on voitava kuunnella, jokaiselle heistä on räätälöitävä oma markkinointinsa. Ja jos vielä osattaisiin mennä lateraaliseen ajatteluun ja innovointiin, personoitu markkinointi myös toimisi. Mutta se on jo liikaa toivottu.

Auttaa, jos tuntee tuotteen, ja vielä enemmän, jos tekijän. Kirjailija on kirjan paras markkinoija.

Kirjailijoiden identiteetti pitäisi laskea yrityksen pääomaan. Ja markkinointiväen pitäisi tajuta, että tuote se on kirjailijakin.