Tuoksuvat kirjat

Kirjoja tehdään niin paperista, puusta kuin muovista, mutta miksei myös ruoasta?

Kuten joskus kolme vuotta sitten kiroguru-blogissani totesin, lasten kuvakirjat ovat parivuotiaille rakkaita esineitä: niitä pureskellaan, syödään, revitään ja rievotaan kansilaminaattia, kirjanselkiä ja sisäsivuja myöten. Siinä ei auta järkipuhe. Meidänkin kotona kymmenien lastenkirjojen kalutut ja silputut jäännökset päätyivät lopulta paperinkeräykseen, kun liikkumaan oppineet iltatähtikaksosemme pääsivät lukemisen makuun.

Mutta kuka on sanonut, että kirja olisi pyhä? Kirja on käyttöesine, joka tuntuu käsissä (ja maistuu suussa). Kaupasta saa aina uusia kirjoja tilalle. Loppuun revitty kirja on usein myös loppuun luettu kirja. Siis ylistys taaperoiden tavalle lukea kirjoja! Siinä olisi intohimoiselle aikuiselle kirjanrakastajallekin oppimista.

Eli miksei myös ruoasta tehtyjä kirjoja? No, vaikka kirjoja ei valmistettaisi ihan syötäväksi asti, tuoksutetut kirjat ovat teknisesti täysin mahdollisia. Kaikki on lopulta kiinni lastenkirjailijoista – tai innovatiivisista kustantajista. Valikoimaa hajuille ja mauille voisi lasten kuvakirjoissa mainiosti hyödyntää ja laajentaa.

Eikä vain lapsille. Me kaikki tunnemme paperin tuoksun ja annamme sille arvoa. Siksi aikuisten kirjoja, romaanejakin, voisi joskus aavistuksen esanssoida viettelevillä tuoksuilla: naisille orkideaa, miehille koneöljyä.

Tästä löytyy myös markkinoinnillisesti kiihottava näköala: kirjanmyyntiin saataisiin uutta kulmaa, kun kirjakaupassa useista vaihtoehdoista asiakas valitsisi alitajuisesti – kuinka ollakaan – juuri sen teoksen, jota olisi aavistuksen fragrantoitu.