Kustantamo 3.0

Kirjankustantamisen traditioiden kyseenalaistamisessa ja uuskonseptoinnissa voidaan mennä vieläkin pidemmälle. Koko kustannustoiminta voitaisiin periaatteessa työntää kokonaan verkkoon. Näin kirjankustantamo perustettaisiin wikipediamaiseksi virtuaaliyhteisöksi, jonkinlaiseksi open source -kustantamoksi. Toisin sanoen kirjaideointi, aineiston työstö ja tuotteistus (taitto) ennen painoon menoa voitaisiin kaikki tehdä tavallista suuremmalla kokoonpanolla ryhmäetätyönä, samoin markkinointi ja myynti.

Tämä jännittävä ajatus virtuaalikustantamosta pakottaa kuitenkin siirtämään painopistettä kirjan esineellistämisestä kirjan virtuaalistamiseen. Digitaalisten kirjanlukijoiden läpimurto on lähellä, kuten tiedämme, mutta onko siinä kaikki? Samalla joudutaan miettimään uudelleen ne taloudelliset mekanismit, joiden avulla digi/nettikirjallisuuden ”kustantaminen” on mielekästä.

Mutta luddidi voi kysyä, voiko kirja olla enää kirja, jos se menettää esineytensä? Se on maku- ja tapa-asia. Ehkä kirja menettääkin perinteisen formulansa kronologisena miljoonamerkkisenä tekstikoosteena. Ehkä tarina muuttuu hypertiedostoksi, kausaliteettiverkostoksi, linkistä linkkiin pomppimiseksi. Ehkä haluamme tulevaisuudessa lukea vain fonttiestetiikkaa. Ehkä tietotekniikkakin vanhenee kyberbiologian tieltä. Ehkä haluamme omaksua ajatukset väreinä ja hajuina.

Toistaiseksi arvostan aivan liikaa paperille painettuja kirjoja ja työpaikka-arjen inspiroivaa voimaa voidakseni kokonaan siirtyä virtuaalitodellisuuteen, mutta tuleville sukupolville se on itsestäänselvyys.