Innovoiva kustantaja

Jokaisella isolla kustantamolla on jatkuva itsetutkistelun paikka. Minkään kirjatalon asema maan kustantajakartalla ei ole itsestään selvä: se korreloituu (niin hyvässä kuin pahassa) voluumiin, mutta kuka on lopulta se kustantaja, joka menee edellä ja näyttää mallia?

Tänä päivänä valttia ovat uusiutumiskyky, innovatiivisuus ja ennen kaikkea nopeus. Luovuutta ja dynaamisuuttakin on useata sorttia. Noille ominaisuuksille voidaan antaa ihan uusia attribuutteja vapaasti hengittävässä kirjatalossa. Patenttiratkaisut, ideoiden kopioinnin asteelle jäävät kustannusvalinnat ja perusturvallisuudessa uinuminen jätettäköön ambitiovaisuille kilpailijoille. Näkijä-kustantajalla on rohkeutta kokeilla uusia konsepteja ja lyödä ne perustellusti läpi.

Siis anturat ja antennit ulos. Ulkoterritoriaalinen verkottuminen, kirjantekijäviljelmiä, ideahautomoja. Kirjailijatalleja kehitettävä. Hajanaisia klassikoita sarjoitettava. Uusia kotikirjastoja mallinnettava. Retroutuksia. Maailmalta ongittava uudentyyppisiä sattumia. Verkkosivuja kehitettävä ja uudistettava säännöllisesti. Tuotteistusta ulkomaisille markkinoille. Tilausteoksia ja -toimituskuntia täsmäprojekteihin. Eikö kirjan pitäisi olla Södikan, Otavan, Tammen tai Gummeruksen eponyymi?

Ilma on sakeanaan käyttämättömistä kirjaideoista: on vain ryhdyttävä järjestelmällisesti haravoimaan sopivia kirjankirjoittajia (huom. ei siis välttämättä aiempia kirjailijoita) ja kirjanaiheita, naittamaan ne yhteen ja houkuttelemaan oikean katon alle (esim. syöpäkirja Riki Sorsalta tai lastenkasvatusopas isille Pasi Rautiaiselta). Segmenttien painoarvot muuttuvat: esimerkiksi suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen vapauttaa vapaa-aikaa, jota kirja-alan on hyödynnettävä tarjonnassaan.

Suomessa kustantajat eivät perinteisesti innovoi. He lukevat kirjoja (jos ehtivät), tekevät päätöksensä mutu-tiedolla ja myyntitilastojen perusteella. Kirja-ala on rutikuiva kuin ruotsin tunnit: poissaolollaan loistaa kaikki se lennokas kekseliäisyys ja rohkeus uusiin aluevaltauksiin, näkemys siitä, mihin kustantamisessa on mahdollisuudet.

Mutta vika ei ole sen enempää yhtiöissä kuin kustantajissakaan, vaan järjestelmässä. Perinteisistä kustannustaloista yksinkertaisesti puuttuu se elin, se instrumentti, jolla homma hoidetaan kotiin. Vasta kun uusi strategia on valaistunut, organisaatio voidaan miettiä uusiksi ja henkilöstö päivittää uuteen uskoon. Siitä se lähtee.